Ajatus lastensiirroista ei ollut uusi Ruotsissa viime sotien aikana. Ruotsi tarjoutui ottamaan
vastaan lapsia 1. maailmansodan jälkeisessä Euroopan sekasortoisessa tilanteessa.
Kutsut lähetettiin vuonna 1919 Baltian maihin, Puolaan, Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan
ja Belgiaan. Näistä Baltian maat, Saksa ja Itävalta tarttuivat tilaisuuteen ja perustivat
järjestöjä, jotka valitsivat siirrettävät lapset ja tekivät heille lääkärintarkastukset.

 

Punainen Risti organisoi

Ruotsissa Punainen Risti hoiti kaiken lastensiirtoihin liittyvän. Työryhmä vetosi 
ruotsalaisiin koteihin, että ne ottaisivat vastaan ulkomaalaisia lapsia. Sotalapsitoimisto
koordinoi toimintaa ja paikalliset Punaisen Ristin tai maaherrojen puolisoiden
perustamat sotalapsikomiteat hoitivat käytännön järjestelyt kuten lasten sijoitukset
koteihin ym. Nimitettiin yhdyshenkilöitä tai edunvalvojia.

 

Vuonna 1920 prinssi Carl ryhtyi johtamaan työtä ja sotalapsitoimisto siirrettiin suoraan
hallituksen alaiseksi. Valtaosa lapsista tuli Ruotsiin Saksasta ja Itävallasta. He olivat 9–14
-vuotiaita. Kolmannes lapsista oli yläluokan perheistä, loput keskiluokkaisista tai
työväenluokan perheistä. Lapset pyrittiin sijoittamaan omaa yhteiskuntaluokkaansa
vastaaviin ruotsalaiskoteihin. Vuonna 1920 Ruotsissa oli noin 10 000 sotalasta, suurin
osa Itävallasta.

 

Toiminta lopetettiin keväällä 1922 ja sotalapsitoimisto suljettiin. Vuona 1924 työ
käynnistyi uudelleen yksittäisten kuntien toimesta. Tällä kertaa kohteina olivat vain
saksalaiset lapset.

 

Huoli lapsista eli

Yllä olevat tiedot käyvät ilmi Suvi Virkamäen tutkimuksesta ”Finska krigsbarnsadoptioner
i Stockholm 1946-1947”, joka on julkaistu Siirtolaisinstituutin sarjassa.

Tapani Rossi kertoo asiasta Ruotsin keskusjärjestön lehdessä Finska Krigsbarn/Sotalapset
(ennen MedlemsNytt). Näiden 1. maailmansodan sotalasten valintakriteerit olivat ehkä
toiset kuin meidän kohdallamme ja toiminta oli tietysti pienimuotoisempaa, Rossi toteaa.
Mutta hänen mukaansa lapsista huolehtimisen ajatus eli Ruotsissa 1920-luvulta aina
1940-luvulle saakka ja toteutui sitten meidän tuntemallamme tavalla. ■