Turun seudun sotalapsia kutsuttiin koolle ensimmäisen kerran 18. helmikuuta 1990.

 

Turun Sanomien lehtileike kertoo kuinka Turun Pohjola-Norden ja Turku-Göteborg-seura
kutsuivat turkulaisia sotalapsia yhteiseen tapaamiseen. Maaliskuun 13. päivänä 1990 oli
kulunut 50 vuotta talvisodan päättymisestä. Oli hyvä hetki aloitteelle saattaa aikuiseksi
kasvaneita sotalapsia yhteen.

 

Ensimmäinen tapaaminen 18. helmikuuta 1990 pidettiin Svenska Klubbenin tiloissa
(Aurakadulla). Paikalla oli nelisenkymmentä sotalasta. Koolle kutsujat tekivät ehdotuksia,
että läsnä olevat sotalapset jatkaisivat yhteydenpitoa.

 

Näin tehtiinkin. Alku oli varovaista. Muutaman sotalapsen ryhmä ylläpiti aatetta.
Tästä alusta me Turun seudun sotalapset katsomme toimintamme alkaneeksi ja toiminta-

vuosia laskettaessa vuosi 1990 on lähtölukumme. Kuitenkin vasta seuraavan vuoden lopulla Turkulaisessa ollut sotalapsikuva ja kutsu tulla Juseliuksen talon ylimpään kerrokseen
muistelemaan sotalapsiaikaa sai suuremmat joukot liikkeelle. Kaikki eivät mahtuneet
sisälle meille varattuun tilaan ja hämmennys oli melkoinen. Tarvitsemme isomman
kokoontumistilan, meitähän on todella paljon.

 

Seuraava kokoontuminen voitiin toteuttaa Ortodoksikirkon seurakuntasalissa
8. maaliskuuta 1992 . Paikalle saapui noin 150 sotalasta, täällä sovittiin käytännön
asioista ja tehtiin ensimmäiset vastuuhenkilövalinnat.

 

Pohjola-Nordenin myötävaikutuksella saimme isommat tilat Juseliuksen talosta.
Näin pääsi toimintamme kerhona  alkuun. Kokoontumisissa puhuttiin paljon, muisteltiin kokemuksiamme ja eriteltiin tuntojamme.  Vähitellen tuli tarve tehdä jotakin näkyvää ja
kertoa isommallekin joukolle mitä olimme kokeneet. Oman sotalapsinäyttelymme kautta
saimme yhdessä työstää muistojamme, tuoda omia rakkaita esineitä katsastettaviksi ja
sitten näytteille pantaviksi.

 

Sotalapsinäyttelymme toteutettiin Juseliuksen talossa marraskuun lopulla 1992 (15.10-1.11).
Näyttely sai paljon kiinnostusta osakseen. Seuraavan vuoden alussa se oli esillä myös
Salossa. Vuosien mittaan olemme olleet mukana pienimuotoisesti useissa muissakin
näyttelyissä.

 

Sotalapsia yhdistävä rintamerkki sotalapsi-pinssi oli myös alkuvuosien saavutus.
Yhdistyksemme jäsenen Pirkko Tähkäpään suunnittelema pinssi on suosittu kaikissa
maamme sotalapsiyhdistyksissä ja myös maamme rajojen ulkopuolella.

 

Valtava tarve käsitellä muistojamme tuotti myös oman kirjan, OLIN SOTALAPSI.
Kirjaan koottiin jäsenten itsekirjoittamia henkilökohtaisia tarinoita.
Kirjan kokoamisessa ja painatuksessa saimme arvokasta apua Siirtolaisuusinstituutilta.
Kirja julkaistiin vuonna 1995.

 

Turun satama oli hyvin merkittävä paikka vuosina 1939-1945 naapurimaihin matkustaneille
sotalapsille, vietiinhän heitä juuri tätä kautta laivalla turvaan. Yhdistyksemme koki tärkeäksi
jättää jälkipolville tietoa ja viesti näistä ajoista. 25.6.1997 paljastettiin Sotalapsi-reliefi
TallinkSiljan (silloin Silja Line) satamaterminaalin yläaulaan. Reliefi on yhdistyksemme
ideoima ja Silja Linen ystävällisellä myötävaikutuksella toteutettu.

 

Syksyllä 1997 (29.8-30.8.97) järjestimme Turussa Pohjoismaisen sotalapsiseminaarin.

Tilaisuus oli monimuotoinen ja tapahtumarikas, osanottajia oli niin Suomesta kuin muista Pohjoismaista.Koko seminaari suunniteltiin ja toteutettiin kerhomme yhteisin voimin,
silloisen puheenjohtajan Rainer Tuulin johdolla. Yhdistykseksi rekisteröityminen tapahtui
myöhemmin (2001). Pohjoismaisen sotalapsiseminaarin runsaaseen ohjelmaan kuului
myös Pula-ajan päivälliset, jotka olivat kolmannet tähänastisen toimintamme aikana.
Vieraamme olivat varsin ihastuneita päivällistapahtumasta.

 

Pula-ajan päivällisiä on vietetty 16.10.1993 alkaen säännöllisesti joka toinen syksy.
Vuoden 2015 lokakuun 30. päivänä järjestyksessä oli 12. päivälliset.
Niistä on tullut odotettu tapahtuma, joka kerää pöydät täyteen pitovieraita.
Yhdistyksemme toimii ideoitsijana ja toteuttajaksi olemme saaneet Turun Ammatti-
instituutin ravintolalinjan opettajat oppilaineen.

 

Vuonna 2001 (22.1.2001) yhdistys rekisteröitiin virallisesti yhdistysrekisteriin.
Tuohon mennessä Suomessa oli toistakymmentä rekisteröityä yhdistystä ja
rekisteröityminen tuli meillekin ajankohtaiseksi.

 

Vuoden 1997 (20.11.1997) lopulla perustettuun Suomen Sotalapsiyhdistysten
Keskusliittoon yhdistyksemme liittyi keväällä 2003.

 

Kokoontumistilat Juseliuksen talossa palvelivat meitä aikansa. Kun tila kävi ahtaaksi ja
portaiden kiipeäminen oli työlästä, siirryimme Ruusukorttelin kerhotilaan. Jäsenmäärä
kasvoi ja seuraava kokoontumistila löytyi Förituvasta. Hyvä sijainti ja viihtyisä ympäristö
kokosi jäseniä runsaasti tapahtumiimme. Täälläkin tilan puute alkoi olla ongelma.
Juuri sopivalla hetkellä Siirtolaisuusinstituutti tarjosi meille yhteistyömahdollisuutta
heidän kesätapahtumassaan ja tämä tutustuminen avasi meille Siirtolaisuusinstituutin
luentosalin ovet vuoden 2011 tammikuussa.

 

Siirtolaisuusinstituutti, Eerikinkatu 34, on aivan kaupungin keskustassa ja bussipysäkin
tuntumassa. Tila on valoisa ja avara, kahvitarjoilu kokousten alussa järjestyy samassa
tilassa ja paikalla on myös  tarvittavat teknilliset välineet luennoitsijoille.
Parkkitilaakin on pihalta löytynyt kiitettävästi. Vain pieni miinus on sijainti toisessa
kerroksessa. Joillekin jäsenille portaat ovat ylivoimaisen hankalat eikä vanhassa talossa
ole hissiä. Jäsenmäärämme oli vuoden 2015 päättyessä 154.

 

Vuosien mittaan yhdistys on pyrkinyt tarjoamaan jäsenilleen yhteisiä kokoontumisia kerran kuukaudessa, kesän kuukausia lukuunottamatta. Jäsenkirjeitä on postitettu 3 kpl/vuosi ja
näissä on informoitu kulloinkin suunnitteilla olevat asiat. On järjestetty kesäretkiä,
kesäpäiviä, teatterikäyntejä ja juhlia sekä pyydetty asiantuntijoita luennoimaan eri aiheista.
Turku-Tukholma-risteilyihin on ollut mahdollisuus osallistua samoin kuin ulkomaillekin
tehtyihin turistimatkoihin.

 

Varoja on kerätty myyjäisillä, arpajaisilla, kirpputorilla, iltamilla ja muotinäytöksillä sekä
järjestämällä Pula-ajan päivällisiä. Jäsenmaksut ovat kuitenkin varmin ja tuntuvin
tulonlähde sekä Mööteissä pientä maksua vastaan nautittu kahvi. Myyntiartikkelimme
pinssit ja t-paidat ovat myös osaltaan tuoneet lisän talouteemme. Rekisteröitymisemme
jälkeen Turun kaupunki on suhtautunut myönteisesti apuraha-anomuksiimme.

 

Syksyllä 2006 käynnistyi Svenska på stan- keskustelukerho jolla pyritään ylläpitämään ja
kehittämään ruotsinkielen taitojamme. Kerho toimii edelleen (2016), vakituisia
keskustelijoita on kymmenkunta ja paikka on Verkahovissa.

 

Ensimmäiset 10 kokoontumisvuotta kerhona toimien jättivät pysyvimmät jälkensä
toimintamme historiaan.

 

Turun seudun sotalapset ry on jo viettänyt 25-vuotisjuhlansa, mutta edelleen katse on
tulevaan.Toiminnassa on oma kaava ja rytmi. Tapaamiset ja tarinat jatkuvat.

 

Me kaikki yhdessä, elämänkokemustemme kautta ja halussamme jättää tietoa
kokemastamme myös historiaan, olemme tämän yhdistyksen kantava voima.

 

Aarnevi Hellman

pj. vuodesta 2003 alkaen