Ruotsista kotiin paluusta ei minulla ole mielikuvia, paitsi kun juna pysähtyi Rantasalmen Kolkantaipaleen pysäkille ja joku täti sanoi: "Tulehan, tuolla on äitisi ja isäsi vastassa". Voi ei ei, en tuntenut heitä, lähdin juoksemaan junan viertä takaisin päin itkien. Äiti ja isä saivat sitten minut rauhoitetuksi ja pääsin hevoskyydillä kotiin. Minulla oli mukana kaunis puinen perhosrasia ja kun olin maalta myös pussillinen hyviä perunoita. Kotona halusin aina päiväunille klo 11:30 ja laitoin kaikki ovet säppiin, ettei kukaan vain olisi päässyt sisälle.

 

Rantasalmella puhui rovasti Tanskanen ruotsia, isä kutsui hänet useasti kylään, että juttelisin, koska en osannut juurikaan suomea, olin vaan nauranut paljon. Sitten menin kouluun ja opin taas suomen kielen.

 

Kirjeitä äidille

Asiakirjoja