Teksti: 
Tapani Rossi Suomennos: Leena Levanto

 

 

Naapurini löytöjä Suomesta Pari päivää sitten naapurini näytti minulle muutamia esineitä, jotka hänen äitinsä oli 
saanut Suomesta. Kaksi puista muistolusikkaa, toinen kaunis sininen, jossa on Vaasan 
vaakuna, toinen jossa on polttamalla toteutettu koristeaihe ja vuosiluku 1945. 
Ja vaaleanpunainen esiliina. Mutta kiinnostavin esine on fantastisen kaunis, värikkäästi kirjottu laukku, jossa 
on kukkia etupuolella ja saajan, Anna Nilssonin nimikirjaimet takapuolella. Luulin ensin, että laukku on tehty jonkinlaisesta juuttikankaasta, mutta lähemmin 
tarkasteltuna osoittautui, että se on valmistettu jäykästä, kanavasidoksisesta paperi-
kankaasta. Kädensija ja reunat on vahvistettu pumpulinauhalla. Se on selvästi ollut 
tervetullut lahja, laukkua on käytetty paljon, joten se on hiukan kulunut. 
Nykyään se on säilössä huolellisesti pakattuna. Laukku osoittaa, minkälaista elämä oli Suomessa sodan aikana. Kangasta ja nahkaa ei 
ollut saatavilla, joten monia arkisia esineitä tehtiin paperituotteista. Naapurini Sirin perheessä oli kahteen otteeseen kaksi sisarusta Vaasasta, ensimmäisellä 
kerralla (1941–43) Tapio ja Taru Vähämaa. Toisella kerralla (1944–) pääsi myös pikkusisko 
Anna-Liisa mukaan Ruotsiin. Tapio asui silloin naapuriperheessä, jotta tytöt saisivat olla 
yhdessä, mutta sisarukset tapasivat toisiaan usein. Sodan päätyttyä he matkustivat 
kaikki yhdessä kotiin. Taru palasi Ruotsiin 1950-luvun lopulla ja oli jonkin aikaa työssä 
Sösdalassa, mutta matkusti sitten takaisin kotiin. Sirillä ei ole enää yhteyttä sisaruksiin, mutta laukku, lusikat, esiliina ja valokuvat 
muistuttavat häntä ajasta, jolloin perheessä oli sotalapsia. ■