Minun tarinani

"Minä en millään suostunut lähtemään äitini mukaan, äiti lähti yksin Suomeen, sotalapsi Jorma jäi Rosenbergin perheeseen ja samoin siskoni Tarja."

"Suomessa minulla oli ikävä Ruotsiin ja Ruotsissa minulla oli ikävä Suomeen."

"Under tyska ockupationen minns jag att lastbilar fulla med sårade tyska soldater körde genom staden till de skolor som tyskarna hade övertagit och använde som sjukhus."

"Minulta kysyttiin usein, haluaisinko jäädä Ruotsiin? Minä vastasin aina, että en missään tapauksessa, minä tulen aina palaamaan Suomeen."

"...avatessamme oven minä muistin heti ne portaat, joista menimme ylös samoin kuin nyt, minä menen huoneeseeni, jossa nukuin lapsena ja avattuani oven ei siellä ollutkaan sänkyjä, se oli muutettu suihku-huoneeksi, mikä pettymys minulle."

"Astrid-mamma oli minulle kovin hellä, tunsin hänen lähellään turvallisen olon"

"...tuberkuloosi-toimiston lääkäri sanoi äidille seuraavaan tapaan: Lähettäkää tämä tyttö vuodeksi Ruotsiin, niin siellä hän vahvistuu."

"Olin tavattoman iloinen kotiin pääsystä, mutta samalla tunsin suurta haikeutta siitä, että minun taytyy jättää Ruotsin koti ja perhe, johon olin ehtinyt kiintyä."