Arne Gnosspelius oli sotilaslääkäri, joka toimi Ruotsin Lääkintöhallituksen lääkärinä Haaparannan Karungissa.

 

Tohtori Gnosspeliuksen Lääkintöhallitukselle kirjoittamien raporttien ansiosta saamme yksityiskohtaista tietoa lasten terveydentilasta heidän tullessaan rajan yli Ruotsiin.

Tohtori Gnosspeliuksen tehtävänä oli tarkastaa junalla Tornion-Haaparannan
kautta tulevien lasten terveys.

Junakuljetukset olivat suuria, 500–600 lasta junaa kohti. Terveystarkastusta varten lapset riisuttiin, tarkastettiin oliko heillä täitä, tukka leikattiin ja pestiin, lapset kylvetettiin ja vaatteet lämpökäsiteltiin. Sitten lapset taas puettiin ja lastattiin junavaunuihin edelleen kuljetettaviksi etelään. Kaiken piti tapahtua niin nopeasti kuin mahdollista; lasten lohduttamiseen ei juuri ollut aikaa.

Toukokuussa 1944 Karunkiin perustettiin tilapäinen sairaala ja karanteeni. Niiden toiminta päättyi saman vuoden kesäkuun lopussa. Sen jälkeen lapset siirrettiin Haaparantaan tulevista junista ruotsalaisiin juniin ja kuljetettiin suoraan etelään sijoitettaviksi eri karanteeneihin, joita valtio

oli perustanut useille paikkakunnille.

Gnosspeliuksen raportit Lääkintöhallitukselle

Karunki 8. toukokuuta 1944

Veli

Varmuuden vuoksi lähetän Sinulle tässä tiedot kolmannesta kuljetuksesta, joka tuli
Haaparantaan 4.5. Lapsia saapui 571, joista 2 imbesilliä palautettiin Suomeen.
Luvut lopuista: vaatetäi 29, päätäi 251, syyhy 18, märkärupi 6 ja välikorvantulehdus 5.
Pidin täällä sairaalassa 24 lasta, joista 3 oli terveitä. Heidät pidettiin vain siitä syystä,
että heidät oli kutsuttu lähellä asuviin perheisiin.

 

En ole tänään vielä saanut ensimmäisen kuljetuksen lasten lääkärikortteja.
Heidän rekisteröintikorttinsa tulivat lauantai-iltana. Sitä vastoin toisen kuljetuksen
rekisteröinti- ja lääkärikortit olen jo saanut.

Kysyt, onko meidän mahdollista ottaa vastaan
kaksi kuljetusta viikossa. Täytyyhän meidän
tietysti pystyä, vaikka se merkitsee lisää työtä ja
vaivaa täällä sairaaloissa. Minähän olen joka
kerta ottanut 2 sairaanhoitajaa ja 4–6 apulaista

avukseni Lusitaniassa, mutta en varmaan voi
tehdä niin jatkossa, jos saamme uusia lapsia niin
usein. Nyt toivon voivani tyhjentää sairaalat niin
hyvin kuin mahdollista ennen kuin seuraava
kuljetus saapuu 17.5. Tänne Karungin sairaalaan
voin ottaa vastaan korkeintaan 90 lasta, sitä
suurempi määrä on liikaa. Jos nyt kuljetuksia
tulee 21 päivän aikana 6, se merkitsee, että voin
pitää täällä korkeintaan 10–12–15 lasta joka
kuljetuksesta. Sehän onnistuu, jos lasten
terveydentila on hyvä. Mutta kuten ymmärrät,
sairastavuuden ei tarvitse paljonkaan nousta,
ennen kuin hoitoa tarvitsevien lasten ja sisarusten
määrä helposti moninkertaistuu. Ainoa
mahdollisuus selvitä tilanteesta on käyttää hyväksi junien sairasvaunuja. Lieviä infektioita
potevat lapset saavat jatkaa matkaa sairasvaunuissa.

 

Viime kuljetuksessa yritimme säilyttää ryhmäjaon. Kuljetuksia saattavien suomalaisten
lottienhan piti seurata lapsia laitoksen läpi ja sitten luovuttaa heidät tiettyyn Ruotsin junan
vaunuun Sinun määräystesi mukaan. Se oli vaikeaa toteuttaa, koska lapset eivät olleet
valmiita samaan aikaan. Eri ryhmien lapset sekoittuvat pukemisosastolla, ja silloin tapahtuu,
että joitakin lapsia ei pueta niin sanotusti omalla vuorollaan. Lapset, jotka tulevat
myöhemmin kylvystä, puetaankin aikaisemmin. Lapsistahan ei näe päältä, missä
järjestyksessä he ovat tulleet laitokseen. (Joku lapsi on esim. saattanut tulla klo 11 ja
lähteä vasta klo 16.) Kun suomalaisten lottien sitten piti luovuttaa junaan ryhmänsä,
siitä puuttui lapsia. Toiset saivat silloin seistä odottamassa, kunnes ryhmä oli koossa.
Koska ei ole suotavaa, että lapset odottavat ulkona kylmässä oltuaan juuri kylvyssä,
minun oli pakko puuttua asiaan ja ajaa lapset omiin vaunuihinsa, vaikka ryhmät eivät
olleet täysiä. Kehotin ryhmänjohtajia palaamaan takaisin hakemaan puuttuvat lapset.

Jotta ryhmät pysyisivät paremmin koossa, olen ajatellut
seuraavaa käytäntöä. Kun lapselle on tehty lääkärin-
tarkastus, hänen kaulaansa ripustetaan nauha jossa
roikkuu värillinen lappu — punainen, sininen, keltainen
jne. — osoittamaan, mihin vaunuun lapsi tulee sijoittaa.
Lappua ei poisteta ennen kuin lapsi on omassa vaunussaan.
Kun lapsi siirtyy toimenpiteestä toiseen laitoksessa, on
helppo nähdä, ketkä lapset kuuluvat yhteen ja huolehtia
siitä, että heidät käsitellään, kylvetetään ja puetaan
oikeassa järjestyksessä. Näin ryhmä pysyy paremmin
koossa ja se veijari, joka livistää ja yrittää hävitä toisten
ryhmien lasten joukkoon, on helpompi saada kiinni.
Pukijat saavat ohjeet, että lapset, joilla on esim. punainen
lappu kaulassaan, puetaan ensiksi. Näin helpottuu myös
lasten jakaminen eri vaunujen kesken. Viereeni laitetaan
yhtä monta lappua kuin vaunuun tulee mahduttaa lapsia,
esim. 45–50–60, ja sitten pidetään huoli siitä, että
pukeminen tapahtuu oikeassa värijärjestyksessä.

 

Voidakseni toteuttaa tämän menettelyn tarvitsen seuraavia tarvikkeita. Olen kiitollinen, jos
haluat auttaa minua hankkimalla ne Tukholmasta, koska niitä on vaikea saada täältä.
Kustannukset laitetaan desinfektiolaitoksen tiliin, mutta materiaali pitäisi lähettää minulle
niin pian kuin mahdollista, jotta voin kiinnittää nauhat lappuihin.

 

On mahdollista, että tarvitsen kollegan avuksi, jos kuljetuksia tulee näin tiheään. Itse kuljetusten
tulopäivinä minä ehdin vain pikaisesti vilkaista lapsia ja tehdä vain välttämättömimmän.
Jos kuljetuksia tulee niin monta, tarvitaan joku hoitamaan sairaaloiden juoksevat asiat ja
järjestämään lasten jakamisen ja edelleen kuljettamisen, niin ettei toimintaan tule katkoksia

tämän takia.

 

Sydämelliset terveiset meiltä kaikilta.

______________________________________________________

Karunki 22. toukokuuta 1944

Veli!

Tässä raportti viidennestä kuljetuksesta, joka tuli Haaparantaan sunnuntaina 21. tätä kuuta.
Erässä oli 532 hyväkuntoista lasta. Matkan aikana oli puhjennut vain 3 vähäistä infektiota,
ei epideemisiä sairauksia. Nämä 3 sairasta sekä 18 syyhyä oli eristetty omaan osastoon
sairasvaunussa. Lasten sijoitus suomalaisessa junassa käy ilmi oheisesta kaavakuvasta, ja
siitä näkyy myös, miten jaoimme heidät vaunuihin ruotsalaisessa junassa. Työ sujui ripeästi.
Värillisten nauhojen järjestelmä toimi lähes virheittä. Ikävä kyllä löysin vesirokkotapauksen
viimeisestä vaunusta. Poika palautettiin heti kylpytakkiin ja huopaan kiedottuna suomalaiseen
junaan. Siellä hän sai istua odottamassa vaatteitaan, jotka olivat jo kadonneet lämpö-
huoneeseen, kun hänet havaittiin. Hän sai palata Suomeen, mutta oli todennäköisesti jo
ehtinyt tartuttaa monia. Mahdollisesti hän on myös tartuttanut niitä lapsia, jotka olivat jo
ehtineet riisuntaosastolle kun kapitartunta havaittiin. Tartunnan saaneita tapauksia lienee s
iis lapsierissä, joiden määränpää on Jönköping, Malmö ja Örebro.


Täitarkastus

Viimeisessä vaunussa nro 4 oli myös epäilty kurkkumätätapaus (nielutulehdus, limakalvojen
peitteet ja lievä kuume). Tästä huolehdin tietysti Ylä-Kukkolassa.

 

Lisäksi käsiteltiin 189 päätäitä, ei yhtään varmaa vaatetäitä, 24 syyhyä ja 4 märkärupea.
Pidin sairaalassa yhteensä 12 lasta.

 

Yhteistyö sujui hyvin sekä ruotsalaisen että suomalaisen junan henkilökunnan kanssa.
He selviytyivät tehtävistään vähintään yhtä hyvin kuin toisten junien henkilökunnat.

 

Terveisiä!

____________________________________________________

Karunki 27. kesäkuuta 1944

Veli!

Tässä raportti toiminnasta 1.7. saakka.

 

Otettu sisään 189 lasta. 4606 hoitopäivää = 24,4 hoitopäivää lasta kohti.

 

Kurkkumätä   3

Kurkkumätäbakteerin kantaja 7

Tulirokko   8

Tuhkarokko   29

Hinkuyskä   5

Vihurirokko   3

Nielutulehdus   20

Katarri    89

Keuhkokuume   2

Keuhkoputkentulehdus  3

Kurkunpääntulehdus  1

Sydämen rytmihäiriö  1

Märkärupi   18

Märkäpesäke   4

Syyhy   7

Keuhkotuberkuloosi  10

Tuberkuloosi   4

Persoonallisuushäiriö   1

Oksentelu   1

Kuuromykkyys   1

Visvasyylä   1

Peräsuolen esiinluiskahdus  1

Kampurajalka   1

Ummetus   1

Riisitauti   3

Kurkkumätärokotus     3

Tuberkuloosirokotus  155

Nokkosjäkälä   1

Sikotauti   2

Vesirokko   5

Akuutti välikorvantulehdus  7

Krooninen välikorvantulehdus 1

Hemolyyttinen anemia  1

Sekundaarinen anemia     5

Luettelo ei ehkä ole täydellinen. Kaikkia diagnooseja ei varmaan ole aina merkitty.
Päätäitapauksia ei ole laskettu, vaan niitä on pidetty lähinnä luonnollisena ilmiönä.
Kaksi lasta jää sairaalaan sen jälkeen kun minä olen lähtenyt. Toisella tytöllä on ollut
tuhkarokko ja hänen on levättävä vielä muutamia päiviä, toinen on hänen sisarensa.

 

Kukkolan sairaalan tarvikkeet on kokonaan pakattu, ja täällä olemme pakanneet niin paljon
kuin mahdollista, joten uskon että kaikki on valmista parissa kolmessa päivässä siitä kun
saamme käskyn.

 

Terveisiä!

 

P. S. Kurkkumätärokotteesta ja tuberkuliinivoiteesta, jotka saimme Sinulta, on suurin osa
jäljellä. Osa pakkauksista on hiukan rumia, ne ovat kostuneet jääkaapissa.
Saammeko luovuttaa ne valtion bakteerilaboratoriolle vai mitä teemme niille?