suomi

svenska

Hyvät suomalaiset ystäväni!

 

Olen pahoillani, että Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliiton viimeinen kokous pidetään
20.11.2015. Te olette tehneet hämmästyttävän matkan, ja olen ylpeä, että olen saanut olla
siinä mukana. Minulla on mieluisia muistoja Mikkelistä, Oulusta, Torniosta, Helsingistä ja
muualta. Ja kukapa voisi unohtaa yöllistä matkaa sotalapsijunalla Helsingistä Haaparantaan,
jossa paljastettiin sotalapsimuistomerkki. Sinä yönä baarissa lauloin vaikka kuinka monta
suomalaista laulua ymmärtämättä niistä sanaakaan — mutta hauskaa oli.

 

On hyvin valitettavaa, että lapsena koettu trauma vaivaa edelleen joitakin teistä tänään ja että
siitä kärsii myös seuraava sukupolvi. Näin tapahtuu lapsille nykyäänkin monin paikoin sodissa
ja konflikteissa, joissa isät (ja äidit) joutunvat taistelemaan. Tämän viikonlopun kauhistuttavat
tapahtumat Pariisissa ovat vakava muistutus siitä, mitä voi tapahtua. Minun on vaikea
ymmärtää ihmisen epäinhimillisyyttä ihmistä kohtaan.

 

Pidämme sotalasten muistopalveluksen Westminster Abbeyssä marraskuun 20. päivänä,
ja te kaikki olette silloin ajatuksissamme ja rukouksissamme.

 

Henkilökohtaisesti olen aina ollut hyvin kiitollinen saamastani vastaanotosta joka kerta
vieraillessani Suomessa ja Ruotsissa, ja olen äärettömän ylpeä saamastani kunniasotalapsen
arvosta; käytän merkkiä kaikissa kansallisissa tapahtumissa. Arvostan elinikäisiä ystävyyssuhteita,
joita olen solminut työskennellessäni teidän kaikkien kanssa.

 

En aio mainita nimiä yhtä lukuun ottamatta. Älkäämme unohtako pioneerityötä, jonka edesmennyt
Singa Sandelin-Benkö ja hänen työryhmänsä tekivät. Se muodosti pohjan tulevalle tutkimukselle.

 

Toivottavasti tapaamme joidenkin kanssa pian uudestaan. Siihen saakka nauttikaa viimeisestä
kokouksestanne. Älkää olko surullisia, muistakaa sen sijaan, miten olette tukeneet ja auttaneet
toinen toistanne kuluneiden vuosien aikana ja miten olette tuoneet sotalasten asian julkiseen
tietoisuuteen, ei vain Skandinaviassa vaan koko Euroopassa.

 

Sydämellisin ja kunnioittavin terveisin

 

Martin

 

Prof. Martin Parsons PhD.FRHistS

Research and Life Fellow. University of Reading

Former Director of the Research Centre for Evacuee and War Child studies.

 

To all my dear Finnish Friends.

 

I am sorry to hear that November 20th will be the last meeting of your Confederation.  It has
been an amazing journey and one I have been proud to be a part of. I have fond memories of
the events in Mikkelli, Oulu, Tornio and Helsinki et al; and who could forget going on the 'Evacuee'
train overnight from Helsinki to the unveiling of the War Child statue. I sang so many Finnish
songs in the bar that night not understanding a word of them....but it was great fun nonetheless.

 

The great shame is that the trauma that some of you experienced as children is still with us today,
not only among your generation, but with those children in many areas of the world where there
is war and conflict and where fathers (and mothers) in the armed services have been deployed.
The horrific events in Paris this weekend were a serious reminder of what can happen and I
find it hard to comprehend 'man's inhumanity to man'.

 

We will be holding our War Child Remembrance Service at Westminster Abbey on November
20th and you will all be in our thoughts and prayers.

 

On a personal level I have always been very grateful for the welcome I received whenever I visited
Finland and Sweden and I was extremely proud to be made an 'Honorary Sotalapsi'.   I wear the
badge at all national events and I treasure the life-long friendships that I have made during my
time working with you all.

 

I am not going to mention any names except one. At this time, let us not forget the initial
pioneering work that the late Singa Sandelin-Benko and her team carried out. Work which
formed the basis of future research.

 

Hopefully some of us will meet up again soon, in the meantime enjoy your last meeting.
Don't be sad, instead remember the support and help you have given each other over the past
years, and how you have been instrumental in bringing the plight of war-children into the
public domain, not only in Scandinavia but across Europe.

 

With much love and respect.

 

Martin

 

Prof. Martin Parsons PhD.FRHistS

Research and Life Fellow. University of Reading

Former Director of the Research Centre for Evacuee and War Child studies.