Jyväskylässä v. 2004 pidettyjen Sotalapsipäivien järjestelytöihin osallistuivat
myös Terttu Käppi (vas), Pauli Lampinen ja Ritva Aaltokallio.
Yhdistyksen perustamisesta päätettiin alkuvuodesta 1997 kokouksessa, jossa oli
läsnä 37 sotalasta. Toimikunnan laatima sääntöehdotus hyväksyttiin yksimielisesti,
allekirjoitettiin perustamisasiakirja ja valittiin ensimmäisen hallituksen jäsenet.
Toimintasuunnitelman mukaisesti luotiin yhteydet Pohjola-Nordeniin ja Jyväskylän
yliopistoon sekä sotaorpojen, sotaveteraanien ja -invalidien järjestöihin. Paikallisten
sotalasten muistitiedon ja valokuvien kerääminen todettiin jo varhaisessa vaiheessa
tärkeäksi. Tämä muistelmien, kirjeiden ja muun aineiston kokoaminen sai vauhtia
Jyväskylän kaupungin työväenopiston perustettua opintopiirin materiaalin
julkaisemiseksi.
Yhdistys liittyi vastaperustetun Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliiton jäseneksi.
Yhteistyö muiden sotalapsiyhdistysten kanssa oli tiivistä ja kutsuja eri tilaisuuksiin
läheteltiin puolin ja toisin ahkerasti. Jäsenmäärä kohosi lähes 140 henkeen.
Tästä joukosta löytyi niin esitelmöitsijöitä kuin osallistujia jäseniltoihin, retkiin,
erilaisiin vierailuihin ja teatterimatkoihin. Yhteistyö työväenopiston ja yliopiston
historian laitoksen kanssa tuotti vuonna 2000 esitelmäsarjan 60 vuotta talvisodasta.
Vuoden tärkein tapahtuma oli yhdistyksen Pitäkää mukuloïsta huolta -julkaisun
ilmestyminen syksyllä. Kirjan tekoon oli osallistunut myös Ruotsissa toimivan
Suomen sotalapsiliiton RFK:n hallituksen jäsen Kai Rosnell. Paikallinen radio ja
lehdistö huomioivat tapahtuman kiitettävästi.
Keski-Suomen Sotalapset vierailivat eduskunnassa v. 2006.
Yhdistyksen toimintatavat olivat jo vakiintuneet. Osallistuminen tilaisuuksiin
oli runsasta ja vuosikokouksen valitsemat edustajat osallistuivat kiitettävästi
keskusliiton, Pohjola-Nordenin ja muiden järjestöjen tilaisuuksiin aina Ruotsin
sotalapsiyhdistysten keskusliiton (RKF) tilaisuuksia myöten.
Yhdistyksen täyttäessä 5 vuotta talouskin oli jo tasapainossa; lähinnä julkaisua
varten saatujen apurahojen ansiosta. Ritva Aaltokallio valittiin yhdistyksen
sihteeriksi vuonna 2001. Hänen ansiokasta ja pitkäjänteistä omistautumistaan
tehtävään kuvaa se, että hän toimii sihteerinä edelleen. Puheenjohtajana vuosina
1999–2002 toimi Pauli Lampinen. Hänen jälkeensä nuijan varteen tarttui kokenut
Matti Pylvinen, joka hoitikin tehtävää lähes kymmenen vuotta. Jäsenmäärä
tasoittui hieman yli 90 henkeen.
Hyvissä ajoin ryhdyttiin valmistelemaan vuoden 2004 suurtapahtumaa, Jyväskylässä
pidettäviä Pohjoismaisia sotalapsipäiviä. Päivien suojelijana toimi SPR:n
puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Juhlan kunniavieras ja juhlapuhuja oli Ruotsin
prinsessa Christina Magnusson. Huolellisen ennakkosuunnittelun ansiosta päivät
onnistuivat erinomaisesti ja yhdistys sai runsaasti kiitosta erinomaisesti toimineista
järjestelyistä. Osanottajien määrä oli yli 200, pääjuhlassa lähes 300.
Yhteistyössä Pohjola-Norden -järjestön kanssa saatiin vuonna 2005 aikaan kerran
kuukaudessa kokoontuva ruotsinkielen keskustelukerho. Tavoitteena oli ylläpitää
opittu kieli ja lisätä sanavarastoa, olihan usealla sotalapsella säilynyt toimivat yhteydet
sijoitusperheisiin. Keskustelukerhoa ohjasi FM Birgitta Könönen. Arvo Käppi valittiin
Suomen keskusliiton puheenjohtajistoon, vastuu-alueenaan taloudenhoito.
Kuukaudet olivat niin täynnä erilaisia tapahtumia, ettei yhdistyksen 10-vuotisjuhlaa
ehditty juhlia kuin vasta pikkujoulussa. Jäsenten kirjallisten muistitietojen keräämisen
ohella oli ryhdytty merkitsemään Pohjoismaita esittävälle kartalle kunkin sotalapsen
lähtöpaikka kotimaassa ja sijoituspaikkakunta kohdemaassa. Tämän hetkisten
karttamerkintöjen mukaan keskisuomalaiset lapset sijoitettiin pääasiallisesti
Tukholman eteläpuolelle aina Skånea myöten; muutamia Taalainmaalle tai
Pohjois-Ruotsiin sekä muutamat Tanskaan ja Norjaan.
Ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka tehtiin käymällä keväällä 2010 teatterissa
Tallinnassa. Myös seuraavana vuonna käytiin Virossa, kohteena olivat Narva,
Tartto ja Tallinna.
Yhdistyksen puheenjohtaja vaihtui vuonna 2012 yksimielisesti valittuun
Heikki Hänniseen. Tehtyään kylpylämatkan Viimsiin vuosi sitten, yhdistyksen
ahkerat matkailijat kävivät vaihteeksi Gotlannissa kuluvan vuoden toukokuussa.
Myös esitelmät, keväiset yhteislauluhetket ja tutustumiskäynnit kiinnostavat
jäseniä yhä.
Jäsenistön ikääntyminen ja sen myötä fyysiset rajoitteet eivät ainakaan vielä ole
vaikuttaneet keskisuomalaisten sotalasten yhdistyksen toimintaan. Keski-Suomen
yhdistyksen jäsenmäärä on tosin vähenemään päin – tällä hetkellä 60 – mutta
ahkerasti toimivalle hallitukselle se ei anna aihetta yhdistyksen alasajoon.
Taloudellisesti omavarainen yhdistys juhlii 20-vuotista taivaltaan vuonna 2017,
julkaisee yhdistyshistoriikin ja ties mitä mukavaa toimelias hallitus vielä kehittelee.
