Alkukesällä 1941 oli Ruotsissa pienehkö ryhmä lapsia, joita kutsuttiin nimellä Suomalaiset
kesälapset. Tietoni asiasta ovat olleet melko vähäiset, mutta yritän tuoda vähän selvyyttä käsitteeseen.

 

Ajatus syntyy

Talvisota oli loppunut noin vuosi sitten ja useimmat sotalapset olivat palanneet Ruotsista
kotiin. Suomen apukeskus (Centrala Finlandshjälpen i Sverige) ja Suomen pohjoismainen
apukeskus (Nordiska Hjälpcentralen i Finland) olivat lopettaneet lastensiirtotoiminnat.
Suomessa oli jo tammi-helmikuussa 1941 syntynyt ajatus, että heikkokuntoiset
suomalaislapset voitaisiin viedä kesällä Ruotsiin virkistymään. Ruotsissa oli perheitä,
joilla oli ollut suomalaisia lapsia Talvisodan aikana ja he esittivät samanlaisia ajatuksia.
Perheet olivat valmiita ottamaan kesäksi omat suomalaislapsensa. Ensimmäisenä
ajatuksen esittivät vapaaherratar Ann-Mari Hermelin Hallannissa ja Einar Rimmerfors
Taalainmaalla. Heidän valmistelunsa loi pohjan työn jatkamiselle.

 

Komitea perustetaan

Ajatus esitettiin henkilöille ja organisaatioille, jotka olivat aikaisemmin työskennelleet
Suomen apukomiteassa (Centrala Finlandshjälpen). Punainen Risti, Pelastakaa Lapset ja
Valtionkomitea (Rikskommittén) toimivat vielä ja ne olivat valmiita huolehtimaan asiasta.
Jotkut myös kieltäytyivät ja siksi perustettiin komitea, joka sai nimen Kommittén för finska
sommarbarn. Mukana olivat muun muassa aikaisemman Suomen keskusavun (Centrala
Finlandshjälpen) johtohenkilöitä. Heitä olivat Hardy Göransson, Maja Schmidt, Gunnar 
Beskow ja Lars Östberg. Kesälapsikomitea otti yhteyden ylikäskynhaltija  Nothiniin
taloudellisen tuen saamiseksi suunnitellulle toiminnalle.

 

Suunnitelmat sopivaksi rakenteeksi

Kesälapsikomitea piti Nothinin kanssa kokouksen, jossa olivat mukana lasten kuljetuksista
ja niihin liittyvistä kysymyksistä keskustelemassa sosiaalihallituksen, elintarviketoimikunnan,
aatteellisten yhdistysten, avustusorganisaatioiden , varustamoiden ja SJ:n (Ruotsin valtion

rautatiet) edustajia. Asiasta päästiin yhteisymmärrykseen ja komiteaan tuli mukaan
Maja Levinsson Pelastakaa Lapset ry:stä (Rädda barnen) ja Karl Steenberg Norden
yhdistyksestä (Föreningen Norden). Lasten kuljetukset rajoitettaisiin korkeintaan 2 000
lapseen ja he voisivat tulla perheisiin, jotka jo Talvisodan aikana olivat kiinnostuneita
ottamaan suomalaisia lapsia. Silloin oli 14 000 kotia ilmoittautunut, mutta vain 4 000
kotia tarvittiin. Sen lisäksi oli mahdollista sijoittaa lapsia kesäsiirtoloihin, olihan kyse
kesävierailusta. Pertti Kavénin kirjan ”70 000 pientä kohtaloa” mukaan monet
ruotsalaiskodit eivät odottaneet viranomaisten päätöstä, vaan kutsuivat omat
sotalapsensa kesälomalle.

 

Suomessa perustetaan valiokunta

Sosiaaliministeri K. A. Fagerholmin esityksestä perustettiin erityinen valiokunta,
Mannerheim Förbundets utskott för sommarbarn till Sverige, niiden 700 heikkokuntoisen
lapsen kuljetusten hallinnoimiseksi, jotka Fagerholmin näkemyksen mukaan voitaisiin
lähettää Ruotsiin. Tähän valiokuntaan palkattiin Bertel Nyberg ja kirjastonhoitaja
Elsa Bruun. Puheenjohtajaksi valittiin Otto Korpijaakko.  Edellytyksenä oli, että vain
terveitä lapsia kuljetettaisiin Ruotsiin. Lasten piti käydä lääkärintarkastuksessa Suomessa
ja heillä piti olla mukana todistus asioiden laillisesta käsittelystä.

 

Varat tulivat harvoilta lahjoittajilta

Kuljetuskulujen kattamiseksi Kesälapsikomitea sai varoja Pohjoismaisen yhteistyön
apukomitealta (Sammarbetskommittén för Nordiskt Hjälparbete) ja Valtionkomitealta
(Rikskommittén). Sen lisäksi suurlähettiläs J. A. Wasastjerna antoi apua siirtolatoimintaan
ja myöhemmin myös lasten vaatetukseen. Toiminnalle ei haettu julkisuutta eikä julkista
apua. Varat riittivät aluksi 750 lapsen kuljetukseen. Suomi sai kutsun lähettää lapsia
suunnilleen sen määrän, jonka Fagerholm oli suunnitellut.

 

Kuljetukset lähtivät käyntiin

Ensimmäiset 52 lasta lähtivät matkaan 5. kesäkuuta SS Nordstjärnalla. Seuraavat 329 l
asta tulivat 8. kesäkuuta lähteneellä SS Arcturuksella. Sen jälkeen tuli 65 lapsen ryhmä

16. tai 17. kesäkuuta SS Ariadnella. Kesäkuun 19. päivänä lähti SS Arcturuksella viimeinen
ryhmä, jossa oli 274 lasta. Yhteensä lapsia oli 735. Vain aloitteen tekijät, läänin edustaja
Ann-Mari Hermelin ja Einar Rimmerfors, vastasivat lasten sijoittamisesta. Hallannin
kesäsiirtolaan sijoitettiin noin 160 lasta ja perheisiin 507. Rouva Hermelin vastasi myös
33 lapsen sijoittamisesta Jönköpingin läänin lähellä oleviin Hallannin seurakuntiin sekä
11 lasta Göteborgin ja Bohusin lääneihin. Taalainmaa (Kopparbergin lääni) huolehti 60
lapsesta. Sen lisäksi Helsingistä tuli yksityisesti 20 suomenruotsalaista lasta. Viimeinen
kesälapsiryhmä tuli Ruotsiin vain muutama päivä ennen Jatkosodan alkamista.
Pertti Kavénin mukaan noin 1 300 lasta tuli kokonaan yksityisesti Ruotsiin ja siksi jo
ennen Jatkosodan alkamista Ruotsissa oli noin 2 000 suomalaista lasta.

 

Enempää kesälasten kuljetuksia ei järjestetty. Asiasta neuvoteltiin kuitenkin koko kesän
ajan ja elokuun lopussa sosiaaliministeri K. A. Fagerholmille esitettiin, että Ruotsiin saisi

jäädä 2000 lasta, määrä, joka jo aiemmin oli suunniteltu. Suomessa tätä ei haluttu, mutta
silloin Ruotsin Kesälapsikomitea syyskuun alussa tiedotti, että Ruotsi maksaisi kaikki
kuljetuskulut, myös Suomen satamiin. Enää ei epäröity, vaan alettiin suunnitella uusia
lasten kuljetuksia. Niistä vastasi Helsingissä Lastensiirtokomitea (Barnförflyttnings-
kommittén). Nyt olivat voimassa toisenlaiset ehdot, joilla ei ollut enää tekemistä
kesälapsitoiminnan kanssa. Ruotsissa toimi edelleen Suomalaisten kesälasten komitea
(Kommittén för finska sommarbarn) vastaanottajaorganisaationa, mutta sen nimi
muutettiin Suomen lasten apukomiteaksi (Hjälpkommittén för Finlands barn).

 

Millaista oli olla kesälapsena

En ole pystynyt täsmällisesti selvittämään miten alkuperäiset kesälapset saivat
mahdollisuuden matkustaa kotiin, mutta ne lapset, jotka olivat juuri saavuttaneet
kouluiän tai sen jo ylittäneet, matkustivat ensin. Elsa Bruunin Lastensiirtokomitean
mukaan vuodenvaihteessa 1941/1942 oli 335 lasta 735:stä palannut ja 400 oli edelleen
Ruotsissa. Osalle lapsista Ruotsin vierailu oli pitkä, joillekin elinikäinen.

 

Viime kommentit

Kun aiemmin tutkin läänin edustaja Ann-Mari Hermelinin sotalapsiarkistoa, totesin,
että Hallannin läänin lapset matkustivat kotiin SS Arcturuksella syyskuun lopussa 1941.
He tulivat Turkuun 29. syyskuuta. Samana iltana tuli muutamia lapsia junalla Turkuun
ja he yöpyivät ehkä jossain koulussa.  Seuraavana päivänä he lähtivät ensimmäiselle
matkalleen Ruotsiin. En ole saanut selville, miten yksityisesti Ruotsiin tulleiden lasten
matka sujui.