Hämeen Sotalapsiyhdistys ry

Nykyisin Hämeen Kahvikerho

 

Yhdistyksen alullepanijana oli Anneli Eskola. Hän palasi Suomeen oltuaan ulkomailla
miehensä vuosia kestäneiden rauhanturvakomennusten jälkeen. Hän otti yhteyttä
Hämeen Sanomien toimittajaan, joka tuli haastattelemaan häntä sotalapsikokemuksista.
Pian alkoi tulla soittoja entisiltä sotalapsilta ensin harvakseltaan sitten yhä kiihtyvään
tahtiin. Asialle oli selvää tilausta.

 

Vuoden 2000 lopulla oli vihdoin ensimmäinen sotalapsikokous. Saimme kokoontumistilat
Karjala-Seura ry:n tiloista, sen järjesti meille Anja Perälä, joka niinikään on entinen sotalapsi.

 

Ne tilat täyttyivät ääriään myöten. Se oli riemukas ilta. Olimme innoissamme, että
vihdoinkin olimme löytäneet toisemme.

 

Rekisteröidyimme monien hankaluuksien jälkeen ja nimeksi tuli Hämeen Sotalapset ry.

Siitä alkoi työntäyteinen aikakausi. Saimme myös ripustaa Hämeenlinnan rautatieaseman
laiturien puoleiselle seinälle sotalapsimuistolaattamme.

 

Jo varhaisessa vaiheessa heräsi keskustelu lomailla yhdessä. Siitä muodostuikin sitten
suurin yhteinen harrastuksemme. Olemme lomailleet Panganrannan lomakodissa

useita kertoja. Rajaniemen lomakoti oli myös suosittu paikka keskuudessamme.
Lisäksi oli Lomakoti Kotoranta, joka tuli suosituksi, koska se sijaitsi Etelä-Suomessa.

Siellä lomailimme myös monena kesänä.

 

Suurin tapahtuma, jossa kävimme, oli Tornio-Haaparannassa Suomen ja Ruotsin
yhteinen valtakunnallinen hanke. Ruotsin kuningas ja moni muu arvovaltainen
henkilökunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

 

Yhdistyksemme lopetti toimintansa vuonna 2011. Emme löytäneet enää puheenjohtajaa,
 sihteeriä emmekä muita toimijoita, joten päätimme lopettaa yhdistyksen.

 

Olemme silti vielä jatkaneet toimintaamme Hämeen Kahvikerhona. Tapaamme edelleen
Karjala-Pirtissä kerran kuukaudessa talviaikaan. Olemme menossa teatteriin

yhdessä sekä perinteiselle joululounaalle Ravintola Seiskaan. Lomalla käymme edelleen
joka toinen vuosi.

 

Meistä on tullut hyviä ystäviä tämän viidentoista vuoden aikana.